Avaruuden Onerva

Onervan ruokapöydässä ei ikinä puhuta.

Ei ainakaan niistä asioista, joista Onerva haluaisi.

Onerva istuu vain paikallaan

äitinsä vieressä, veljeään vastapäätä.

Se on Onervan oma tila.

Jos Onerva yrittää istua toisen paikalle

Onerva ajetaan siitä takaisin tuolilleen.

Sillä eihän Onerva voisi istua muualla

kuin siellä missä Onerva on aina istunut.

Ei, Onerva istuu paikallaan ja kuuntelee.

Onerva on hiljaa ja antaa muiden puhua.

Onervan isä on avannut keskustelun.

Onervan isä ottaa puheeksi fysiikan.

Kuinka monta kuplaa kuohuviinissä syntyy tunnissa?

Laskemiseen uppoutuu koko Onervan perhe.

Onerva itse ei tiedä siihen vastausta.

Onervaa ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.

Onervalle on se ja sama miten aika on suhteellista

kuinka maanvetovoima vaikuttaa esineisiin

miten valo taittuu linssissä

ja kuinka pitkiä aaltoja on infrapunasäteilyssä.

Onervaa kiinnostavat aivan muut asiat.

Silti Onerva hymisee, nyökyttää, yrittää osallistua.

Onerva kuitenkin uppoutuu samalla avaruuteen.

Siihen toiseen avaruuteen

Onervan avaruuteen.

Onervan avaruudessa Onervalle on oma paikkansa.

Oma tuoli, jolla Onerva saa liikkua ihan minne haluaa.

Avaruudessa kun ei ole painovoimaa.

Onerva juo siellä omaa viiniänsä

eikä mitään kuohuviiniä.

Avaruudessa kun ei ole hiilidioksidia.

Onerva leijuu pää alaspäin tuolin selässä

ja kiikaroi kohti maapalloa ja siellä Onervan kotia

jossa Onervan perhe pohtii edelleen fysiikkaa

ja Avaruuden Onerva miettii itsekseen:

Miksi Onervan ja hänen perheensä avaruudet eivät kohtaa?

Miksi Onervan avaruudessa asuu vain yksi vaikka tilaa olisi useammalle?

Miksi Onervan ruokapöydässä ei ikinä puhuta?

- voimaeläimeni