sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Keväinen tervehdys

Keväällä toukokuun auringossa betonisen kannen päällä, nähdä lapsia, nähdä niiden vierellä pyöriviä tuuliviirejä, tuntea poltetta kurkussa, laittaa käsi kurkun päälle ja toistaa hiljaa mielessään, että tässä hetkessä sinussa syntyy runo. Katsoa valokuvaa kuolleesta vauvasta, jonka ympärille on tuotu kasoittain kukkia. Se vauva näyttää nukkuvan, se on kaunis. Yläkerrassa nainen antaa näyttelyyn palan filmirullaa, jota on ammuttu kolme kertaa kiväärillä, ajettu autolla päältä ja sytytetty tuleen. Se mies ansaitsi sen. Mietit omaa miestäsi.

Katkeruus. Onko se sama painostus kurkussa, joka odottaa ja odottaa, mutta ei tule suusta ulos? Onko se sama hetki, kun katsot samaa videota uudestaan ja uudestaan kun se toinen katsoo linssiin ja inahdatte samaan aikaan ”Video!!”? Painoit väärää nappulaa. Se on teidän onnellisin hetki. Kaksi kirkassilmäistä, puhdasihoista makaavat vieri vieren ja puhuvat samaa tarinaa toistensa suulla. Joku suutelee sinun otsaasi. Sinun kasvoissasi on valoa. Sinä haluaisit kysyä siltä videon tytöltä että miltä se tuntuu kun joku suutelee otsaasi tuolla tavalla. Miltä se tuntuu kuulla avaimen kääntyvän ovessa, nähdä ne samat tutut kasvot eteisessä, jotka kurkkaavat oven raosta ja kysyvät tulinko liian aikaisin vai liian myöhään. Maata siinä sohvalla ja vain nähdä se toinen. Olla aina odotustilassa, mutta silti on jotain mitä odottaa.

Uusi huone näyttää samalta kuin vanha mutta tavarat ovat väärässä järjestyksessä. Kaikki pienet patsaat, maustepurkit ja kirjat ovat sullottuina vanhaan senkkiin, ne eivät mahtuneet esille. Sinne mahtuu lopulta niin vähän. Vain kirkkaat ikkunat, jotka pesit, mutta hiililaitoksen tumma noki tummentaa niitä päivä päivältä vähä vähältä. Leppäkerttu, joka makasi ikkunoiden välissä pölyn keskellä, jalat kohti taivasta.


Keväinen toukokuun valo. Menetys tuntuu käsivarsissa. Ne painavat kiloja ja vetävät sinua huoneen lattiasta läpi betonikerrokseen. Bussin renkaat ajavat sinun ylitsesi ja sinä jäät siihen kivetykselle makaamaan. Kännykkä värisee ja silloin muistat mitä eroa on yksinäisyydellä ja yksin ololla.


- voimaeläin