Tinnitys

(saapuu lavalle levottomasti liikkuen)

Ai helvetti.. Mulla on tällanen ongelma mun korvissa. Niitä tinnittää koko ajan. Jos mä oon paikoillani niin yhtäkkii mun pään halkasee sellanen jäätävä kilahdus ja mun on pakko lähtee liikkeelle. Sen takii mä kävelen koko ajan; että mä pitäisin sen äänen pois mun korvista.

Ei mulla lapsena ollu tällasta. Mä olin ihan niinku kaikki muutkin. Semmonen reipas ekaluokkalainen, joka laulo kovaan ääneen aapisen lauluja. Hiirellä on aakkoset, kaikki hauskat kirjaimet, vai miten se meni. Mä rakastin laulamista. Ja soittamista! Mulla oli vaikka mitä soittimia: nokkahuilu, rumpu, pienen pieni kitara. Mä pystyn melkeen kuulemaan ne. (pysähtyy) Ai hitto..!! (jatkaa kulkemista)

Me perustettiin mun kavereiden kanssa oma bändi. Sen nimi oli SOS ja me pidettiin itteemme Nylon Beat juonioreina. Hakattiin rumpua ja hoilattiin hoosiannaa. Se oli meiän eka biisi! Ei me ikinä esiinnytty, mut siitä lähtien mä aloin soittamaan rumpuja joka päivä.

Musta tuli itse asiassa tosi hyvä rumpali. Pari vuotta sitten mut pyydettiin yhteen aika paljon nimeä keränneeseen bändiin rumpaliks ja päästiin lämppäämään niitä samoja bändejä joita oltiin ihailtu joskus kersoina. Se oli ihan älytöntä, ihan ku oltais viimein löydetty oma paikkamme maailmassa. Joinain hetkinä mä vaan mietin, voiko kukaan olla yhtä onnellinen kuin mä.

Ja mä muistan sen fiiliksen ku sai soittaa lavalla!! (pysähtyy) Se on kuin kemiallinen trippiretki, jolle janoaa aina takasin. Siellä mä kellun maailman korkeimmalla huipulla ja kukaan ei voi mulle mitään, koska mä oon niin mahtava ja vastarakastunut! Yleisö kiljuu ja mä pistän kunnon tärinät käyntiin, kaiken energian mun käsistä ja hakkaan niitä rumpuja ku hullu! Musta tulee vielä tän koko universumin paras rumpali, musta tulee jotain saatanan suurtAAAAAAAu au auu auauuu! (lähtee liikkeelle)

Mä heitin pois ne mun lapsuuden soittimet. Mitä niitä nyt enää säilyttämään. Nyt mulla on vaan tää epämääränen polku, jolla mä harhailen, enkä tiiä minne mennä.  Ehkä tää ääni mun päässä, kauhusta kirkuva lapsi, vielä loppuu ja mä voin alkaa soittaa taas. Mutta sitä ennen mä vaan kuljen. Mä vaan kuljen.

- voimaeläin