Pikkusisko

Kaupunkiasunto. A saapuu ulko-ovesta. 

A: Terve tupaan!

B: Moii! Käy vaan peremmälle.

A: Huhhuh! Siellä tuli ihan järjettömästi lunta. Mun piti ihan taistella tieni tänne.

B: Joo, luvannu vissiin lumisadetta koko viikonlopulle.

A pyörii eteisessä ja etsii takilleen paikkaa.

B: Mä voin ottaa sen.

A: Ai, no mutta! Kiitos.

B jää ripustamaan A:n takkia. A kävelee peremmälle asuntoon.

A: Täällä sä sitten nyt asut.

B: Joo. Isän kaa tuotiin viimeset tavarat tänne perjantaina ja mulla on kulunu hyvin koko viikonloppu näitä tavaroita järjestellessä.

A: Ihan kodikkaan oloista täällä on jo.

B: Niin, haluisin kyllä tästä jo enemmän semmosen.. No. En tiä. Jotenki kotosamman.

A: Okei. Niin just.

Ovat hiljaa.

B: Mä keitin kahvia. Haluutko sä?

A: Kyllä, mielellään.

B alkaa tarjoilemaan kahvia. Hän läikyttää pöydälle.

B: Ei helvetti. Anteeks. Mä oon jotenkin ihan kömpelö tänään. Sori.

A: Ei sun nyt anteeks tarvii pyytää. Tää on sun koti.

B pyyhkii pöydän. Istuu A:n viereen.

B: Mitä sun elämään nyt sit kuuluu?

A: Ihan hyvää, kiitos. Oon pian valmistumassa TKK:lta ja teen tässä mun diplomityötä.

B: Okei. No, mistä se sun työ kertoo?

A: Se käsittelee fysiikan hyödyntämistä palvelumuotoilusta. Jotain sinne päin.

B: Okei. Onko se ollut sitte rankkaa?

A: Työtä se on tietty vaatinu, mutta on kuitenkin ollut mielenkiintosta tehä sitä.

B: Okei, hienoa. Tai kuulostaa hyvältä. Haluutko muuten pikkulusikan?

A: En mä kiitos tarvii.

B: No mä otan ittelleni.

B nousee ja hakee lusikan. Tulee takaisin.

B: Ai niin, mä unohin kysyä, haluutko sä maitoa. Totta kai sä haluat.

A: Ei kun kyllä tää menee ihan mustana.

B: Ootko varma? Mä annan varmuuden vuoksi.

B nousee ja hakee maitoa.

B: Tää on valitettavasti tavallista maitoa. Ei oo laktoositonta, kun mä en juo.

A: En mä tarvii maitoa, kiitos.

B: Okei, no hyvä.

Molemmat juovat kahvia.

B: On mulla Daimiakin kaapissa.

A: Pihla hei. Nou stress.

B: Sori, joo, anteeks. Mä oon ihan rauhassa.

Ovat hiljaa.

A: Mitä sulle kuuluu?

B: Tosi hyvää. Mä oon tehny paljon kaikkee ja tavannut paljon uusia tyyppejä. En mä vielä oikeen tunne ketään täältä, mutta oon nauttinu tosi paljon tästä yksinolosta. Mulla on jotenkin paljon itsenäisempi olo nyt. Semmonen itsevarma. Oon ajatellu hirveesti itteeni ja mun elämäntilannetta ja..

B:lle nousee kyyneleet silmiin. Nousee ylös.

A:  Hei.. Mitä nyt?

B: Sori, anteeks ihan hirveesti. Mä oon niin pahoillani, oikeesti.

A: Ei se mitään. Onks sulla jokin hätänä?

B: Ei, kaikki on ihan hyvin. Mulla on varmaan vaan hormonit jotenkin sekasin tai jotain. Mä vaan en saa tätä itkua loppumaan. Vittu.

A: Istu nyt alas. Mä tuon sulle vettä.

B istuu sohvalle ja A hakee tälle vettä.

B: Kiitos.

Juo. B rauhoittuu.

B: Sori oikeesti. Sä pidät mua varmaan ihan hulluna.

A: En yhtään. Mä vaan en tiedä, mitä pitäs ajatella.

B: Mä kyllä tajuun miks. Sekopää-sisko alkaa vaan yhtäkkiä pillittämään.. Ihan pöljää.

A: Ei kun jos sulla on jokin vikana niin me voidaan puhua siitä. Jos sä siis haluat.

B: Äh, no kun siis –

A: Ei oo siis mikään pakko.

B: No.. Äh. Jos ollaan rehellisiä niin mä vähän jännitin sitä, että sä tuut käymään.

A: Niinkö? Miks?

B: Me ei olla nähty ikinä kunnolla tälleen kahestaan. Mitä nyt joskus hengailtu kotona yhessä, mut ei sitä lasketa. Siitäkin on niin pitkä aika. Ja kun sä oot kuitenkin mun isoveli ja mä sun pikkusisko niin mä en tienny, osataanko me jutella silleen tasavertasesti. Pienenä se ikäero tuntu niin suurelta.

A: Tässähän me jutellaan.

B: Niin, kyllä mä tiän sen. Mutta nyt kun mä oon muuttanu uuteen kämppään ja alottanu aikuiselämän niin mä jotenkin halusin näyttää mahollisimman kypsältä sun silmissä. Mutta tässä mä vaan hössötän ja keitän paskaa kahvia.

A: Tää kahvi on tosi hyvää, ei sun tarvii sitä murehtia!

B: Joo, en mä murehdikaan. Mulla on kans tää koko muuttohärdelli päällä. Uus kaupunki, josta mä en oikeesti ees tunne ketään. Jos totta puhutaan niin mä oon ollut täällä ihan hiton yksinäinen. Kyllä mulla on ollu hauskojakin hetkiä, aika paljonkin. Mulla vaan menee niin paljon energiaa siihen, että mä yritän näyttää muiden silmissä mahdollisimman vahvalta.

A: Ei kukaan odota sulta sitä, että sä olisit vahvempi ku sä oot. Sä oot vasta 20-vuotias! Kyllä jengi tajuu, miten suuri muutos tää on ollut sulle.

B: Niin se kai on. Huh, niinpä. Ja vaikka mua jännitti sun tuleminen niin mä oikeesti odotin sitä ihan hirveesti. Mä oon niin ilonen kun saan nähä ees jotain, joka muistuttaa mua kodista.

A: Mä oon ilonen olla täällä.

A koskettaa B:n kättä.

B: Ihana kuulla. Kiitos kun kuuntelit.

A: Musta on myös hienoa että me voidaan puhuu näistä asioista. Tälleen oikeesti.

B: Niin mustaki. Heh, haluisitko säkin avautua hallitsemattomasti?

A: Haha, en, mulla on ihan hyvin asiat.

B: Okei. Ei oo mitään sydämen päällä?

A: Ei oo, ei.

Naurahtavat ja halaavat pitkään.

A: Tai ehkä mulla on vähän. Mä voisin nimittäin ottaa sittenkin sitä Daimia.

B: Ai niinkö? No mäpä käyn hakemassa.

A: (hymyilee) Hyvä juttu, pikkusisko.

- voimaeläin