lauantai 4. kesäkuuta 2016

Nimetön

Aamu aukeaa uudelleen silmissäni
sinun painosi patjan kuoppana
lämpö karanneena
silmät kiiluvan harmaina
kattoon tuijottaen kuin painajaisen nähneenä

Siinä me lepäämme
kaksi ruumista

Nukahtamisen hetkellä olisin voinut
haluta vielä enemmän
herätä


- voimaeläin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti