torstai 24. huhtikuuta 2014

Päämäärätöntä kellumista


Käyn itseni kanssa dialogia

Mikä vei minut tähän pinteeseen?
Eihän sen ikinä pitänyt koskettaa minua
Siis MINUA
vaan joitain muita
        lahjattomampia
        avuttomampia
        laiskempia ja sairaampia

Ennen ammensin unelmista voimaa
Nyt ne sulkevat minut tänne
pois muiden todellisuudesta
siitä, joka tuntuu nyt ainoalta oikealta
Osaan tervehtiä kassaa
mutta puhelimeen vain änkytän.

Pyydän muilta turvaa
epävarmuuteni paikalle
Haluan kuulla puhetta, mutten radiota
tuntea jotain siitä ahdistumatta
tehdä asiat rutiinilla eikä

jokaista 
liikettä 
erikseen 
suunnitellen

Päämäärätöntä kellumista.
Sitä minä vihaan

- tätä välitilaa.



- voimaeläin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti